No nyt kulki!

Kotkanpursiseuran 125v juhlaregatta, joka oli meidän ylivoimainen tavoite no.1. Aamulla suunnattiin rantaan yhdeksän  maissa laittamaan venettä kuntoo, ilahduttavaa oli se, että edellinen ilta jaksettiin Julin kanssa laittaa veneen mittarit kisakuntoon. Kipparikokouksen jälkeen suunnattiin radalle tutkimaan lähtöaluetta ja tuulen vaikutusta, erittäin epävarmoina olimme vitalin sivutuuli vauhdista,
 ja tietenkin tuulta oli liikaakin ja vielä sivusta

. Startti oli Emiliaa lukuunottamatta fleetin paras ja jo hyvin nopeasti startin jälkeen pyyhkäisimme
 Emiliasta alapuolelta ohi selvällä vauhtierolla.
 Vielä tässä vaiheessa koko fleetti oli hyvin kasassa kunnes havourin kääntömerkin jälkeen alkoi lyhyt kryssi, missä kiskaisimme melkoisen eron takana tuleviin venekuntiin. Erittäin omituista oli se, että jo ensimmäisen kierroksen puolivälissä olimme ottaneet isomman Lys-luokan veneen kiinni ja kun spinnu nostettin lenssi osuudella ennen toisen ja pidemmän kierroksen alkua, pyyhkäisimme tyylikkäästi ohi 37jalkaisesta veneestä. Iso-luokka oli lähtenyt meitä peräti 5minuuttia aikaisemmin liikkeelle, tämä toimii hienosti jos isommat veneet tosiaan ajaisi meitä karkuun ja samalla ei pienten tarvisi kärsiä isompien veneiden sotkemista tuulista, mutta tämä ei vaan toimi kotkassa, liekö pienten veneiden kilpailu taso eroavan isoista ja muka nopeista veneistä, tätä voitte spekuloida ihan itse, mutta tosiasia on se, että ISON-luokan paras olisi sioittunut pieneesä luokassa vasta viidenneksi! Varsinaisesti me emme tälläkertaa joutuneet isompien veneiden pakkituuliin ainakaan kovin pahasti, vaikka seuraavalla pitkällä kryssillä taidettiin ajaan peräti kuuden ison-luokan veneen ohi selvällä erolla, ja me emme olleet ainuita vaan peräti puolet pienten luokan veneistä sai ainakin yhden selätettyä. Pitkällä kryssillä ero pysyi vähintäänkin yhtäpitkänä, ja kun seuraava ja samalla kisan pisimmälle suoralle lähdettiin nousi lila-pinkki-valko pallokas ylös, kauaa ei ehditty nauttia alamäki ajosta, vaan kovat puuskat ja tuulen siftailu sai vitalin Broachaamaan muutaman kerran ja tässä vaiheessa oli pakko luovuttaa ja laskea spinnu alas. Tämä jos jokin oli myrkkyä meille, Emilia ja Keo saavuttivat hieman meitä, mutta pää pidettiin tai ainakin yritettiin pitää kylmänä ja toivottiin viimeistään kukourin kääntävän tuulta, ettei jo hyväksi kasvatettu ero pääsisi kaventumaan radikaaliseksi tuloslaskennan kannalta. Ja näin myös kävi ja pallokas tostettiin välittömasti kukourin jälkeen. Loppuunasti päästin ajamaan spinulla.Ylimääräisiä sydämmen tykytyksiä aiheutti vielä kello, joka sammui jo minuutin kohdalla, kun yritimme laskea eroa takaan tuleviin kilpakumppaneihin. Jännitys oli rantaan tullessa jopa jossain määrin liikaa ja olut maistui kilpailunjälkeen erinnomaiselle rankan kisan jälkeen. Vitalita oli myös valittu seuramme edustukseen Trio-pokaalin herruudesta joka ajetaa kolmen pursiseuran kesken, kustakin seurasta kaksi venekuntaa. Me ja Keo vietiin Trio-pokaali Kotkaan kyllä selvällä erolla Haminan ja Loviisan nenän edestä.
Vitalita vei myös oman luokkansa voiton ennen toiseksi sioittunutta Emiliaa ja kolmanneksi jäänyttä Keoa

, lisäksi Vitalita oli myös kaikkien nopein vene, laskettuna kaikki luokat yhteen (33 venekuntaa) tästä ei paljoa paremmin voi enää mennä! Mukana oli myöskin Jannen ja Juliuksen lisäksi gastikokelas Juha, joka antoi kyllä myrskyvaroituksen meidän pianossa ollen vasta kolmatta kertaa purjeveneessä! Erittän kiva on nähdä uusia naamoja Kotkassa kisaamassa!

.